”Iltoja. Kahtelin tossa, että olet monista tansseista kieltäytynnä, viittanneeko neidin tanssilahjoihin vai eikö lavatanssit nappaa?”
”Anteeks? Moitiksä mun tanssitaitoja?”
”Aa, sitä ollaan eteelästä asti lähretty liikkeelle. Herttolan Vesa, hyvvää juhannusta. No sittenhän minä ymmärränki kun ei jenkka uppoo. Vaikka vieras nuama pannaan aina merkille tässä kylässä, nii sinut minä oon mahtanu nähdä ennenkin.”
”Mä oon Anna. Mun shetä on Kari Korhonen, nii mä oon shen luona. Mut she lähti jo. Ja mä en tansshi humppaa. Mun pitäsh varmaan lähteä kun se kokkokin paljo jo. Moi.”
”Minnehän se neiti on matkalla? Maltahan hetki. Korhoset assuu tuolla päin. Enkä minä sinua tuossa kunnossa mihinkään yksin laske, mennäänhä yhtä matkaa.”
Olipas ihana mies! Huolehtivainen ja puhui murteella. Sai mun sympatiat :P Ja se maaginen viiden repliikin sääntökin toteutuu. Hienoa!
VastaaPoistaIhana murre pojalla ^^ Lämmin fiilis tuli, hyvä Jenna :)
VastaaPoistaIhanan lepposa keskustelu juhannusyönä! Toisistaan poikkeavat puhetyylit tuovat elävyyttä tähän dialogiin. Hyvin sulavasti sait viiteen replaan kaiken mitä pitikin. Tykkään!
VastaaPoistaSymppis humalainen Anna! :D Nosti hymyn huulille tämä teksti. :)
VastaaPoistaTaisi humalainen tytteli saada herrasmiessaattajan! :D Kaupunkilaisuus ja maalaisuus tulevat hyvin esille humalan ja murteiden avulla. Dialogi tempaa mukaansa, tahtoisin tietää miten elämä jatkuu saaton jälkeen.
VastaaPoistaTäydellisesti tehtävänannon mukaan kirjoitettu, hienoa Jenna! :)
Murre toimii,samoin "sammallus" tässä dialogissa.
VastaaPoistaTiiviiseen dialogiin on saatu mahtumaan kokonainen kiinnostava tarina. Hyvä!